etenilclorùro 
e|te|nil|clo|rùro
pronuncia: /ete,nilkloˈruro/
sostantivo maschile

chimica lo stesso, ma meno comune, che tricloroetano

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE etenilcloruro etenilcloruri
FEMMINILE
SINGOLARE
MASCHILE etenilcloruro
FEMMINILE

PLURALE
MASCHILE etenilcloruri
FEMMINILE

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

etechino (s. masch.)
Etechino (s. masch.)
etelismo (s. masch.)
etelonte (s. masch.)
etene (s. masch.)
etenilcloruro (s. masch.)
etenolo (s. masch.)
eteocretese (agg. e s. masch. e femm.)
eteostomatide (s. masch.)
Eteostomatidi (s. masch. pl.)
eteostomide (s. masch.)
Eteostomidi (s. masch. pl.)
etera (s. masch.)
etera (s. femm.)
eteradelfia (s. femm.)
eteradelfo (agg. e s. masc.)
eterandria (s. femm.)
Eterandria (s. femm.)
eterangio (s. masch.)
Eterangio (s. masch.)


---CACHE--- 4