dicrotìle 
di|cro|tì|le
pronuncia: /,dikroˈtile/
sostantivo maschile

chimica una delle forme isomere dell'ottadiene

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE dicrotile dicrotili
FEMMINILE
SINGOLARE
MASCHILE dicrotile
FEMMINILE

PLURALE
MASCHILE dicrotili
FEMMINILE

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

dicroscopio (s. masch.)
dicrostonice (s. masch.)
Dicrostonice (s. masch.)
dicrotico (agg.)
dicrotile (s. masch.)
dicrotismo (s. masch.)
dicroto (agg.)
dicruride (s. masch.)
Dicruridi (s. masch. pl.)
dicrurino (s. masch.)
Dicrurini (s. masch. pl.)
dicruro (s. masch.)
Dicruro (s. masch.)
dicruropside (s. masch.)
Dicruropside (s. masch.)
dictafono (s. masch.)
dictammina (s. femm.)
dictamina (s. femm.)
dictamno (s. masch.)


---CACHE--- 4