formicàre 
for|mi|cà|re
pronuncia: /formiˈkare/
verbo intransitivo

(AVERE)
raro formicolare, brulicare


Indicativo presente:  io formico, tu formichi
Passato remoto:       io formicai, tu formicasti
Participio passato:        formicato

Vedi la coniugazione completa


permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

formica 3 (s. femm.)
formica 4 (s. femm.)
formicaio (s. masch.)
formicaleone (s. masch.)
formicamento (s. masch.)
formicare (v. intr.)
formicaride (s. masch.)
Formicaridi (s. masch. pl.)
formicario 2 (s. masch.)
Formicario 2 (s. masch.)
formichiere (s. masch.)
formichina (s. femm.)
formichino (agg.)
formicide (s. masch.)
Formicidi (s. masch. pl.)
formicina (s. femm.)
formicino (s. masch.)
Formicini (s. masch. pl.)


---CACHE--- 4