juràto 
ju|rà|to
pronuncia: /juˈrato/
aggettivo e sostantivo maschile

variante arcaica di congiurato

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE jurato jurati
FEMMINILE jurata jurate
SINGOLARE
MASCHILE jurato
FEMMINILE jurata

PLURALE
MASCHILE jurati
FEMMINILE jurate

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

junta (s. femm.)
jupe–culotte (s. femm.)
jupiter (s. masch.)
jupon (s. masch.)
juramento (s. masch.)
jurato (agg. e s. masc.)
jureconsulto (s. masch.)
jurubeba (s. femm.)
jus (s. masch.)
jüsbasci (s. masch.)
jusite (s. femm.)
jussiaea (s. femm.)
jussieua (s. femm.)
Jussieua (s. femm.)
juste–milieu (s. masch.)
justicia (s. femm.)
Justicia (s. femm.)
justiciar (s. masch.)
justiciary (s. masch.)


---CACHE--- 4