manàre
ma|nà|re
pronuncia: /maˈnare/
verbo intransitivo

raro sgorgare, fluire

Vedi la coniugazione completa


permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

manale (agg.)
manale (s. masch.)
manandonite (s. femm.)
manao (agg. e s. masch. e femm.)
manara (s. femm.)
manare (v. intr.)
manarello (s. masch.)
manarese (s. masch.)
manarolese (agg.)
manarolese (s. masch. e femm.)
manasseite (s. femm.)
manata (s. femm.)
manatello (s. masch.)
manatide (s. masch.)
Manatidi (s. masch. pl.)
manato 1 (s. masch.)
manato 2 (s. masch.)
manca (s. femm.)
mancagione (s. femm.)
mancamento (s. masch.)


---CACHE--- 5