piropeggiàre 
pi|ro|peg|già|re
pronuncia: /piropedˈʤare/
verbo intransitivo

(AVERE)
letterario brillare d'un rosso intenso


Indicativo presente:  io piropeggio, tu piropeggi
Passato remoto:       io piropeggiai, tu piropeggiasti
Participio passato:        piropeggiato

Vedi la coniugazione completa


permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

pirone 2 (s. masch.)
pirone 3 (s. masch.)
pironia (s. femm.)
Pironia (s. femm.)
pironina (s. femm.)
piropeggiare (v. intr.)
piropeggiato (part. pass.)
piropeschereccio (s. masch.)
piro–piro (s. masch.)
piropissite (s. femm.)
piroplasma (s. masch.)
Piroplasmi (s. masch. pl.)
piroplasmide (s. masch.)
Piroplasmidi (s. masch. pl.)
piroplasmideo (s. masch.)
Piroplasmidei (s. masch. pl.)
piroplasmosi (s. femm.)
piropo (s. masch.)
piroretina (s. femm.)
piroretinite (s. femm.)


---CACHE--- 4