rondàccio 
ron|dàc|cio
pronuncia: /ronˈdatʧo/
sostantivo maschile

storia lo stesso, ma meno comune, che rondaccia

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE rondaccio rondacci
FEMMINILE
SINGOLARE
MASCHILE rondaccio
FEMMINILE

PLURALE
MASCHILE rondacci
FEMMINILE

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

roncone (s. masch.)
ronconese (agg.)
ronconese (s. masch. e femm.)
ronda (s. femm.)
rondaccia (s. femm.)
rondaccio (s. masch.)
rondare (v. intr.)
rondare (v. trans.)
ronde (s. femm.)
rondeau (s. masch.)
rondeletia 1 (s. femm.)
Rondeletia 1 (s. femm.)
rondeletia 2 (s. femm.)
Rondeletia 2 (s. femm.)
rondeletide (s. masch.)
Rondeletidi (s. masch. pl.)
rondella (s. femm.)
rondello 1 (s. masch.)
rondello 2 (s. masch.)
rondes (sost femm. pl.)


---CACHE--- 4