duotelìsmo 
du|o|te|lì|smo
pronuncia: /duoteˈlizmo/
sostantivo maschile

teologia lo stesso che ditelismo

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE duotelismo duotelismi
FEMMINILE
SINGOLARE
MASCHILE duotelismo
FEMMINILE

PLURALE
MASCHILE duotelismi
FEMMINILE

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

duopentodo (s. masch.)
duopolio (s. masch.)
duopsonio (s. masch.)
duo–sol (s. masch.)
duoteismo (s. masch.)
duotelismo (s. masch.)
duotriodo (s. masch.)
duovirale (agg.)
duovirato (s. masch.)
duoviro (s. masch.)
dup (s. masch.)
dupe (s. femm.)
dupetore (s. masch.)
Dupetore (s. masch.)
dupla (s. femm.)
duplare (v. trans e intr.)
duplazione (s. femm.)
duplex (agg. e s. masc.)
duplexer (s. masch.)
duplexite (s. femm.)


---CACHE--- 4