silére 
si|lé|re
pronuncia: /siˈlere/
verbo intransitivo

letterario tacere or dubbi tu e dubitando sili [Dante] | lo 'ntelletto sta silente, / e silendo vien lucente / per lo gran maravigliare [I. da Todi]

Indicativo presente:  io silo, tu sili
Passato remoto:       io siletti, silei, tu silesti
Participio passato:        siluto

Vedi la coniugazione completa


permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

silenziatore (s. masch.)
silenzio (s. masch.)
silenziosità (s. femm.)
silenzioso (agg.)
silere (v. intr.)
silesia (s. femm.)
silesite (s. femm.)
silexite (s. femm.)
silfa (s. femm.)
Silfa (s. femm.)
silfbergite (s. femm.)
silfide (s. femm.)
silfidi (sost femm. pl.)
silfio 1 (s. masch.)
silfio 2 (s. masch.)
Silfio 2 (s. masch.)
silfo (s. masch.)
silhouette (s. femm.)
silibo (s. masch.)


---CACHE--- 4